If you want one year of prosperity, grow grain,
if you want ten years of prosperity, grow trees,
if you want a hundred years of prosperity, grow
people.
- Vanha kiinalainen sananlasku
Talent management on
ajankohtainen aihe. Kiinnostus talent managementista on kasvanut valtavasti
mukana muutosta kohti tietoyhteiskuntaa. Teknologian kehittyessä kiristyvässä
globaalissa kilpailussa yhä useampien organisaatioiden työnkuva on muutoksessa
kohti asiantuntijaorganisaatioita ja tietotyötä. Tällöin organisaation kyky
luoda uutta arvoa nähdään olevan sitoutunut yksilöiden ja organisaation tietoon
ja osaamiseen sekä niiden hyödyntämiseen, ja erilaisten tieto- ja osaamisresurssien
johtamisesta ja hallinnasta onkin tullut keskeinen tekijä organisaatioiden suoritus-
ja kilpailukyvyn kehittämisessä. (Laihonen et al., 2013.)
Talent managementin
voidaan nähdä vastaavan osaltaan tähän haasteeseen. Yksinkertaisuudessaan
talent managementin tehtävänä on ennakoida ihmispääoman tarve organisaatiossa
ja laatia suunnitelma, millä täyttää se (Capelli, 2008). Tarkoituksena on saada
oikea ihminen oikeaan työhön oikeaan aikaan parhaimman mahdollisen
lopputuloksen saavuttamiseksi (Cappelli & Keller, 2014), ja talenttien
toiminnan nähdäänkin tuovan merkittävää lisäarvoa organisaation toiminnalle. Kuka
tällainen lahjakkuus eli talentti sitten organisaatiolle on? Se on jokaisen
organisaation itse määriteltävissä oleva strateginen valinta. Kuten myös
aikaisemmissa blogiteksteissä on määritelty, talenttiudella on monta eri
näkökulmaa, mutta lopulta jokaisen organisaation tulee itse määritellä,
millaisia kompetensseja ja kyvykkyyksiä he etsivät omaan talent pooliinsa tai
tiettyyn avaintehtäväänsä.
Talent managementissa korostuu tulevaisuuslähtöinen
näkökulma: organisaatioissa pyritään ennustamaan ja ennakoimaan, millaista
osaamista siellä tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan. Tällainen tulevaisuuden
tarpeiden ennustaminen on kuitenkin äärimmäisen hankalaa dynaamisesti muuttuvan
kompleksisen ja epävarman toimintaympäristön vuoksi, ja voidaan pohtia, onko se
edes mahdollista. (Cappelli & Keller, 2014.) Yleistyvässä tietotyössä ei
ole olennaista määritellä tiettyjä ominaisuuksia, joita työn onnistunut
suorittaminen vaatii, vaan ihmisten arvo organisaatiolle riippuu nykyään
suuressa määrin tavasta, jolla heidän metataitonsa mahdollistavat adaptiivisten
haasteiden kohtaamisen (Balk). On myös hankalaa rekrytoida tiettyyn
työtehtävään valmista osaajaa, vaan useimmat työtehtävät vaativat niihin ”sisäänkasvamista”
ja oppimista. Siksi onkin mielestäni mielekästä tarkastella talent managementia
ja talentteja potentiaalin kautta: sen sijaan, että organisaatioon etsittäisiin
valmista kaiken osaavaa talenttia, tulisikin keskittyä potentiaalin arvioimiseen
ja tulevaisuuden talenttien tunnistamiseen sekä henkilöstön kehittämiseen.
Mitä potentiaalilla tarkoitetaan?
Potentiaali tarkoittaa arkikielessä toistaiseksi
käyttämätöntä mahdollisuutta tai voimavaraa. Potentiaali kuvaa yksilön
mahdollista tulevaisuuden suorituskykyä ja menestymistä. Potentiaalia
arvioitaessa pyritään tunnistamaan sellaiset yksilöt, joilla nähdään olevan
mahdollisuuksia kehittyä ja suorittaa menestyksekkäästi yhä haastavampia
tehtäviä organisaatiossa. (mm. Fernandéz-Aráoz et al., 2011.)
Kun talenttiuden nähdään
koostuvan tietystä substanssiosaamisesta, metataidoista sekä asenteesta ja
toimintatyylistä (Ristikangas, 2011), potentiaalin arvioiminen taasen korostaa yksilön
persoonallisia tekijöitä sekä älykkyyttä huomioiden, että yksittäiset taidot ja
tiedot ovat opittavissa myöhemmin itse työssä (Cappelli & Keller, 2014). Potentiaali
nähdään yksilön kyvykkyyksinä, joita ovat esimerkiksi kognitiiviset kyvyt,
emotionaalinen älykkyys ja sisäiset luonteenpiirteet, sekä yksilön tavoitteellisuutena
ja sitoutuneisuutena, mitkä kertovat yksilön asenteesta ja motivaatiosta
kehittyä (Tansley, 2011). Omasta mielestäni juurikin tämä näkökulma talent
managementtiin ja talentteihin on hedelmällinen: pyritään tunnistamaan
kehittymiskykyiset ja –haluiset yksilöt, ja panostamaan erityisesti heihin
erilaisin kehittämistoimin, ja siten kehittämään heistä organisaation menestykseen
johtavia talentteja.
Korkean potentiaalin yksilöt
pyritään sijoittamaan organisaatiossa haastavampiin tehtäviin ja kehittämään lopulta myös
heistä korkean suorituskyvyn omaavia työntekijöitä. Kuitenkin liian
usein potentiaalia arvioitaessa se samaistetaan yksilön sen hetkiseen
suorituskykyyn. Nykyinen tai aikaisempi suorituskyky ei kuitenkaan kerro
tarpeeksi yksilön kehittymiskyvystä ja tulevaisuuden suoriutumisesta, ja siksi näitä
tulisikin arvioida erikseen. (mm. Fernandéz-Aráoz 2014; Lagunas, 2012; Cappelli
& Keller, 2014; Silver & Church, 2009.) Huippusuoriutujassa ei välttämättä ole tulevaisuuden
talent-ainesta vaativampiin tehtäviin, eikä henkilö, jonka suoritukset
näyttävät paperilla parhaalta, ole aina oikea henkilö organisaation
avaintehtävään. Tyypillisesti suorituskykyä ja potentiaalia vertaillaan
keskenään nelikulmion avulla. Kun perinteisesti talenttina voidaan pitää
osaavia korkean suorituskyvyn omaavia yksilöitä, potentiaalin tarkastelu menee
tätä näkökulmaa pidemmälle, ja huomioi myös ne yksilöt, keillä olisi
mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa myös aikaisemmasta suorituskyvystä
huolimatta.
Korkea
suorituskyky
|
Odotukset ylittävä suoriutuminen
Puuttuu kyvykkyys / halu korkeampiin tehtäviin
|
Asettaa standardit huippusuoriutumiselle
Johtajaehdokas
|
Heikko
suorituskyky
|
Heikot
kyvykkyydet
Heikko,
epätyydyttävä suoriutuminen
|
Keskimääräistä
kyvykkäämpi
Vaihtelevat
suoritukset
|
Matala potentiaali
|
Korkea potentiaali
|
Korkean potentiaalin työntekijöiden
tunnistamisessa on käytössä erilaisia High Potential – ohjelmia, ja niitä
käytetään hyväksi erityisesti organisaatioiden avaintehtävien täyttämisessä ja seuraajasuunnittelussa.
(mm. Cappelli & Keller, 2014; Lagunas, 2012; Silver & Church, 2009; Tansley,
2011.) Yleisimpiä yksilöiden potentiaalin arviointimenetelmiä ovat muun muassa
kognitiiviset testit, persoonallisuustestit, haastattelut, sekä arviointi- ja
palautekeskustelut (Church & Rotolo, 2013). Itse näen, että potentiaalin
arvioimista voisi hyödyntää organisaatioissa laajemminkin jo esimerkiksi rekrytointivaiheessa.
Tällöin varmistettaisiin, että muuttuvasta työstä huolimatta organisaatiossa
olisi aina potentiaalisia, kehittymiskykyisiä yksilöitä töissä. Etenkin nuorten
työntekijöiden urakehitystä tulisi tarkastella enemmänkin heidän potentiaalinsa
kannalta (Balk), ja siten kohdistaa heihin erilaisia kehittämistoimenpiteitä. Silverin
ja Churchin (2009) mukaan organisaatioissa pyritään etsimään korkean
potentiaalin talentteja tunnistamalla yksilöt, joilla olisi potentiaalia olla
tehokkaita laajemmassa roolissa tai ylemmissä tehtävissä organisaatiossa, sekä myös
tunnistamalla uransa alkuvaiheessa olevat ”hiomattomat timantit”, joilla voisi
olla pitkäaikaista potentiaalia organisaatiolle.
Miten sitten voidaan
arvioida, kenessä on potentiaalia tulevaisuuden talentiksi?
Lombardo ja Eichinger
samaistavat potentiaalin oppimiseen. Heidän mukaansa potentiaali on kykyä
kehittyä, ja kehittyminen vaatii oppimista. Myös heidän tutkimuksessaan
asenteen merkitys oppimiselle ja potentiaalille korostui. (Lombardo &
Eichinger, 2000.) Potentiaalia ei ole tietyt yksittäiset kyvykkyydet, vaan
pikemminkin kyky oppia jatkuvasti tarvittaessa uusia (Fernandéz-Aráoz, 2014). Yksi
tärkeimmistä potentiaalista kertovista tekijöistä on motivaatio. Yksilöllä
tulee olla suurta kunnianhimoa sekä halua ja sitoutuneisuutta saavuttaa myös epäitsekkäitä,
yhteisöllisiä tavoitteita. Muita potentiaalia hahmottavia tekijöitä ovat Fernandéz-Aráozin
tutkimuksen mukaan uteliaisuus, oivaltaminen, sitoutuminen, sekä
määrätietoisuus. Uteliaisuudella tarkoitetaan halua etsiä uusia kokemuksia ja
tietoa, sekä avoimuutta oppimiselle ja kehittymiselle. Oivaltamisella taasen
tarkoitetaan kykyä kerätä ja yhdistellä tietoa uusia mahdollisuuksia tuovalla
tavalla. Sitoutumisella Fernandéz-Aráoz viittaa omiin tehtäviin sitoutumisen
lisäksi myös emotionaaliseen älykkyyteen ja kykyyn yhdistää ihmisiä.
Määrätietoisuus tarkoittaa kykyä taistella ja saavuttaa vaikeitakin päämääriä
haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta. (Fernandéz-Aráoz, 2014.)
Esimerkiksi urheilijoissa
ja taiteilijoissa on ollut heidän kehityksensä perusteella yleisesti tunnistettavissa,
kenessä on potentiaalia menestyä tulevaisuudessa. Potentiaalin tunnistaminen
työyhteisössä voi kuitenkin olla erittäin hankalaa sen saattaen perustua
hyvinkin pitkälti johtajan intuitioon. Onko toisen potentiaalin tunnistaminen
siis ylipäätään mahdollista?
Potentiaalin tarkastelu
tuo talent managementin käytännöt nykypäivään. Nykyään organisaatioiden
toimintaympäristö ja sen tuomat ongelmat nähdään kompleksisina ja dynaamisesti
muuttuvina, ja työntekijöiden täytyy olla jatkuvasti valmiina vastaamaan uusiin
muutoksiin ja haasteisiin. Kehittyvässä tietoyhteiskunnassa yleistyvä tietotyö
ei ole pelkästään standardoituja työtehtäviä, vaan työntekijöiltä vaaditaan
jatkuvaa innovointia ja oman työnsä uudistamista. Ajatus työhön vaadittavien
kompetenssien määrittelemisestä ja vertailemisesta on vanhentunut, eikä sovi
nykymaailmaan. Potentiaali kykynä sopeutua ja kasvaa uusiin haastaviin
rooleihin vastaa mielestäni näihin haasteisiin, ja tuo talent managementiin sen
tarvitseman uudenlaisen tarkastelunäkökulman.
Toivon, että
kirjoitukseni avaa keskustelua talent managementin sovittamisesta nykypäivän
haasteisiin, ja antaa myös pohtimisen aihetta potentiaalista ja sen arvioimisesta
sekä hyödyntämisestä työyhteisöissä.
Avainsanat: talent
management, potentiaali, talentit, tietotyö, tietoyhteiskunta
Lähteet
Balk, Anssi. Talent management - ihmisten
potentiaali liiketoiminnan mahdollistajana. Psykologitoimisto Talent Oy. http://www.psytalent.fi/files/Talent_management_-_ihmisten_potentiaali_liiketoiminnan_mahdollistajana.pdf
Cappelli, Peter. 2008. Talent Management for the Twenty-First Century.
Harvard Business Review 86 (3).
Cappelli, Peter. & Keller, JR. 2014. Talent Management: Conceptual
Approaches and Practical Challenges. Annual Review of Organizational Psychology
Organizational Behavior 2014 (1), 305 – 331.
Church, Allan H. & Rotolo, Christopher T. 2013. How are top
companies assessing their high-potentials and senior executives? A talent
management benchmark study. Consulting Psychology Journal: Practice and
Research 65 (3), 199 – 223.
Fernandéz-Aráoz, Claudio. 2014. 21st Century Talent Spotting. Harvard
Business Review 92 (6).
Fernández-Aráoz C., Groysberg B., Nohria N. 2011. How to hang on to your
high potentials. Harvard
Business Review 89 (10).
Fyrstén, Maria. Järvinen, Oula. Mäkinen,
Elisa. Takatalo, Sini. Linnapuomi, Riitta. Lillkåll, Lea. 2011. Talent
management – miten meille OIKEITA ihmisiä? Työn tuuli (2), 32 – 43.
Lagunas, Kyle. 2012. High Potentials vs. High Performers: A Manager’s
Guide to Identify, Assess and Develop. The New Talent Times. http://new-talent-times.softwareadvice.com/high-potentials-vs-high-performers-a-managers-guide-to-identify-assess-and-develop-1081012/
Laihonen, Harri. Hannula, Mika. Helander,
Nina. Ilvonen, Ilona. Jussila, Jari. Kukko, Marianne. Kärkkäinen, Hannu.
Lönnqvist, Antti. Myllärniemi, Jussi. Pekkola, Samuli. Virtanen, Pasi.Vuori,
Vilma. &Yliniemi, Terhi. 2013. Tietojohtaminen. Tampereen teknillinen
yliopisto, Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos, Juvenes print 2013, 1 – 84.
Lombardo, M. M., & Eichinger, R. W. (2000). High-potentials as high
learners. Human Resource Management (39), 321 – 329.
Ready, Douglas A. Conger, Jay A. Hill, Linda A. 2010. Are You a High
Potential? Harvard Business Review 88 (6).
Ristikangas, Marjo-Riitta. 2011.
Taviksesta talentiksi – Miten saada tavisten potentiaali käyttöön? Työn tuuli (2), 25 – 31.
Silzer, R., & Church, A. H. 2009. The pearls and perils of
identifying potential. Industrial and Organizational Psychology: Perspectives
on Science and Practice 2.
Tansley, C. 2011. What do we mean by the term “talent” in talent
management? Industrial and Commercial Training 43 (5), 266 – 274.
Kuva: https://pixabay.com/fi/timantti-s%C3%A4ken%C3%B6inti%C3%A4-kimallus-shine-739156/
Kuva: https://pixabay.com/fi/timantti-s%C3%A4ken%C3%B6inti%C3%A4-kimallus-shine-739156/

