Talent Management

Talent Management
Talent Management HRD-ryhmä TaY 2016

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Tänään talentti – entä huomenna?

Työelämän, liiketoimintaympäristön ja organisaatioiden tarpeet muuttuvat jatkuvasti ja nopeasti. Eeva Peltoniemi pohtii blogikirjoituksessaan, mikä talentti on ja miten sellainen ihminen tunnistetaan. Keskiöön nousee se, että tämän päivän talentti ei ole välttämättä sitä enää huomenna. Tämän päivän avainosaaminenkin voi vanhentua. Kuinka tämän päivän talentti voi olla talentti tulevaisuudessakin?
”Se osaaminen, mitä yrityksestä löytyy tänään, ei varmista menestymistä enää huomenna.” (Österberg)
Talent managementin tavoite on taata organisaation menestyminen varmistamalla, että organisaatiolla on sille tärkeä osaaminen ja parhaat ihmiset. Henkilöstön osaamisella on kiistaton yhteys organisaation menestymiseen. Organisaatio säilyttää kilpailukykynsä ja parhaassa tapauksessa kasvattaa sitä jäsentensä osaamista kehittämällä. Kehittäminen on niin ikään tärkeä osa henkilöstön työhyvinvointia ja motivointia. Mitä antoisampi on organisaation ja sen jäsenen suhde, sitä kiinteämmin yksilö sitoutuu organisaation tavoitteisiin.
Organisaatioiden on menestyäkseen pystyttävä alituisesti uusiutumaan, mikä edellyttää jatkuvaa opiskelua ja kekseliäisyyttä. Tässä haasteessa määrätietoinen HRD-politiikka on yksi yrityksen keskeisistä työkaluista. Sen avulla uuden oppimista voidaan nopeuttaa, mikä voi tuoda etulyöntiaseman kilpailijoihin nähden. Talent managementissa ei riitä, että talentit ainoastaan tunnistetaan. Tunnistamisen jälkeen heitä on autettava kehittymään ja kasvamaan urallaan. Talent managementissa henkilöstön kehittämiskeinot eivät juuri poikkea siitä, miten organisaation henkilöstöä yleisesti kehitetään. Loppujen lopuksi oppiminen on kuitenkin jokaisen yksilön omalla vastuulla. Organisaatio voi luoda vain oppimisen edellytykset, joten motivaation on oltava kohdallaan.
Organisaatio hankkii tarvitsemansa osaamisen rekrytoimalla uutta voimaa tai kehittämällä jo palveluksessa olevan henkilöstön tietotaitoa. Oleellista on tiedostaa, millaisiin tavoitteisiin henkilöstöä on ohjattava. Kun päämäärät ovat selvillä, voidaan niihin tähdätä henkilökohtaisilla kehittämissuunnitelmilla. Organisaation osaamista voidaan kehittää vain yksilöitä kehittämällä. Menestymisen tunne on koettava yhteiseksi.
Henkilöstön kehittämisessä painottuu entistä enemmän määrätietoinen strategisuus. Yksi näkyvä trendi on oppijan oman vastuun korostaminen. Yhä useammin henkilöstön kehittäminen nähdään myös räätälöitynä prosessina, jossa tilanne ja ympäristö sanelevat kehittämisen muotoa ja sisältöä.
Työelämän nopeutunut muutos kuuluu organisaatioiden koviin haasteisiin. Ihmisten on niiden sisällä joustettava jatkuvassa muutoksessa, vaikka heillä kullakin on omat opitut tapansa, taitonsa ja luonteenpiirteensä. Keskeinen kysymys on, miten työntekijöiden muutosvalmiutta voidaan lisätä ja kehittää. Siihen on olemassa monia menetelmiä.
Puhuttaessa henkilöstön kehittämisestä, menetelmäksi mielletään usein koulutuksessa tapahtuva oppiminen. Todellisuudessa vain pieni osa kehittymisestä syntyy koulutuksen avulla. Kokemuksellinen oppiminen on hyvin suuressa roolissa henkilöstön kehittämisessä. Apuvälineenä henkilöstön kehittämisessä voidaan käyttää 70/20/10 –mallia, joka havainnollistaa, kuinka oppiminen normaalisti tapahtuu. Valmiuksien kehittämisestä ja oppimisesta 70 %:n tulisi perustua työelämässä tapahtuvaan oppimiseen. 20 %:n kehittymisestä tulisi syntyä kanssakäymisestä muiden kanssa kuten mentoroinnissa ja valmentamisessa. Viimeisten 10 %:n kehittymisestä tulisi syntyä kouluttautumisen avulla. Kehittymistapoja on paljon muitakin, sekä työpaikan sisällä että sen ulkopuolella (taulukko 1).
Taulukko 1. Työpaikalla ja työpaikan ulkopuolella toteutettavat kehittymismenetelmät

Työpaikalla toteutettavat
Työpaikan ulkopuolella toteutettavat
  • sijaisuudet
  • intranet ja verkkokoulutukset
  • työssäoppiminen
  • testaus
  • työnkierto
  • työnohjaus
  • projektityöskentely
  • työn rikastaminen
  • työn laajentaminen
  • vastuulliset erityistehtävät
  • toimiminen kouluttajana
  • perehdyttäminen
  • mentorointi
  • tuutorointi, coaching
  • jokapäiväinen johtaminen (ml. kehityskeskustelut)

  • opintokäynnit
  • ammattilehtien lukeminen
  • ammattikirjallisuuden lukeminen
  • itseopiskeluohjelmat
  • opiskelu oppilaitoksissa
  • opiskelu koulutusorganisaation järjestämillä lyhyillä kursseilla
  • monimuoto-opiskeluohjelmat (mm. verkko-opiskelu)



Työpaikalla kehittyminen voi tapahtua esimerkiksi sijaisuuden hoitamisessa, työnkierrossa tai erilaisissa vastuullisissa projektitehtävissä. Työnohjauksella ja kehityskeskusteluillakin voi olla tässä iso merkitys. Työpaikan ulkopuolella tapoja voivat olla erilaiset opintokäynnit, kurssit tai verkko-opiskelu. Tietoa voi omaehtoisesti hankkia myös vaikkapa ammattikirjallisuudesta tai –lehdistä.
Henkilöstön kehittämisessä haasteena on yksilöllisyyden ymmärtäminen. Jokaisella työntekijällä on omat motivaatiotekijänsä ja kehittymisintressinsä. Seuraava esimerkki havainnollistaa, että organisaatioiden on tarjottava jokaiselle jäsenelleen juuri hänen kehittymisintressejään ja motivaatiotekijöitään vastaavia mahdollisuuksia.
”Palveluorganisaation johto oli havainnut, että osaamisen kehittämisestä keskusteltiin ja toimenpiteitä suunniteltiin ikään kuin olettaen, että kaikki organisaation jäsenet ehtisivät ja haluaisivat kehittää juuri niitä osaamisia, joita nykyisten työtehtävien tuloksekkaampi hoitaminen näytti edellyttävän. Kehityskeskustelujakin käytiin nykyisten työtehtävän vaatimusten lähtökohdista. ”Jos sitten siihen ja siihen koulutukseen…” oli usein näistä pohdinnoista syntyvä laiha lopputulos. Toisaalta kun tarkasteltiin osaamisen kehittämisen tuloksia ja tunnistettiin ongelmia, ensimmäisenä nähtiin aina se 10-20 prosentin ”minä olen täällä vain töissä” –joukko. Koulutusten järjestäminen ei tuntunut toimivalta ratkaisulta, koska ne, jotka eniten olisivat tarvinneet koulutusta, olivat joko liiaksi päivittäisrutiinien kuormittamia osallistuakseen tai sitten eivät olleet vähääkään kiinnostuneita. Suuri enemmistö, jonka osaamisiin olisi todella voitu vaikuttaa kehittämisjärjestelmiä parantamalla, oli vaarassa jäädä kokonaan näiden ääriryhmien varjoon.
Johto oivalsi, että haasteena oli kääntää koko osaamisen johtamisajattelu ylösalaisin. Sen sijaan, että yritettäisiin kehittää ihmisten osaamista tehtävien vaatimusten mukaan, pitäisikin nykyistä tehokkaammin selvittää ihmisten kehittymishalua ja –kykyä sekä entistä avoimemmin etsiä heille tehtäviä, jotka vastaisivat kunkin henkilökohtaisia kehittymisintressejä.”
(Kirjavainen & Manninen)

Talenttien ja ylipäätään henkilöstön kehittämisessä tärkeää on ymmärtää ihmisten yksilöllisyys. Jokaisella työntekijällä on omat motivaatiotekijänsä ja kehittymisintressinsä, jotka ohjaavat juuri hänen kehittymistään. Kehittyä voi vain, jos asiaan löytyy aitoa kiinnostusta ja halua. Joskus kiinnostus hukkuu liiaksi kuormittaviin päivärutiineihin tai kiireen tuntuun, jolloin ”kultahiputkin” voivat jäädä löytymättä. Asetelma vaatii tarkkaa silmää sekä organisaation johdolta että niiltä, joiden vastuulla henkilöstön käytännön kehittäminen on.

Avainsanat: HRD (Human Resource Development), talent management, talentti, henkilöstön kehittäminen, henkilöstön kehittämismenetelmät
Lähteet

Kauhanen, J. 2012. Henkilöstövoimavarojen johtaminen. Helsinki: WSOYpro.

Kirjavainen, P., Laakso-Manninen, R. 2001. Strategisen osaamisen johtaminen. Helsinki: Edita.

Kirjavainen, P., Laakso-Manninen, R., Manka, M-L., Troberg, E. 2003. Kehittyvä osaamisen johtaminen. Helian julkaisusarja A:6. Edita.

Kupias, P. 2014. Mentorointi 4.0. Helsinki: Talentum.

Laine, P. 2007. Osaamisen johtaminen ja HRD – tarua vai totta?. Turun kauppakorkeakoulu, julkaisusarja A.

Pihamaa, M. 2014. Pro Gradu: "Kyllä tossa työtä tehdessä oppii sen kaikkein parhaiten" : Tapaustutkimus työssä oppimisesta palveluorganisaatiossa. Kasvatustieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto.

Tossavainen, J. 2006. Pro gradututkielma. Työhön perehdytys asiantuntijaorganisaatiossa. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden laitos.

Österberg, M. 2005. Henkilöstöasiantuntijan käsikirja. Helsinki: Edita.




4 kommenttia:

  1. Toit hyvin esiin sitä kahtiajakoisuutta, mikä työpaikalla vallitsee; toisaalta haluttaisiin kehittää työntekijöitä vastaamaan organisaation tulevaisuuden tarpeisiin, toisaalta taas antaa yksilöille vaikutusmahdollisuuksia ja hallintaa omaan uraansa. Uskon, että kun yksilö saa organisaatiossa toteuttaa omia intressejään, kasvattaa se motivaatiota ja johtaa tehokkaampaan ja tuottavampaan työntekemiseen.

    On myös hyvä näkökulma, että organisaation tulevaisuuden kannalta osaamista tulisi kyetä viemään myös eteenpäin. Hiukan kaukaa haettuna esimerkkinä voisi mainita esimerkiksi Timo Soinin ja Perussuomalaiset. Kun Soini jää pois puheenjohtajan tehtävästä, mitä tapahtuu puolueelle? Samalla tavalla myöskään yrityksissä ei saisi laittaa liiaksi kaikkia munia samaan koriin ja nojata ainoastaan yhden ihmisen osaamiseen, karismaan ja vaikutusvaltaan. Vuodet työelämässä ovat ehkä pitkiä, mutta eivät ikuisia. Henkilöstön kehittäminen onkin hyvä ja tärkeä teema tulevaisuutta silmällä pitäen.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitus toi esiin mielenkiintoisen ja ytimekkään näkemyksen osaamisen kehittämisestä työelämässä. Oppimishalun on aina lähdettävä työntekijästä itsestään, jotta osaaminen voi oikeasti kehittyä. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan etsi kehittymismahdollisuuksia omasta työstään, vaan mieluummin esimerkiksi harrastuksistaan. Kirjoituksesi herätti minut pohtimaan sitä, kuinka tähän tulisi suhtautua jatkuvassa muutoksessa olevassa työelämässä, jossa kaikki ovat tavalla tai toisella "pakotettuja" jatkuvaan kehitykseen pysyäkseen työelämän yleisen kehityksen kyydissä. Onko "olen vain töissä täällä" -asenne enää pidemmän päälle mahdollinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava pointti tuo, voiko enää ns vaan käydä töissä jossakin ilman sen suurempaa sitoutumista työhönsä/rooliinsa työssään. Tulevaisuudessa näin ei ehkä enää ole jos vielä enemmän suorittavan tason työpaikkoja katoaa kotimaasta. Kaikki työt eivät ole ehkä kaikkein kiinnostavimpia ja hauskimpia, jonka takia ihmisillä on kutsumuksia ja harrastuksia yksityiselämänsä puolella. En itse myöskään koe, että kaikkien ihmisten pitäisi asennoitua työhön elämän tärkeimpänä asiana, jossa loistaa ja jolla onnistuminen elämässä mitataan. Onhan elämässä muutakin... Hyvää näkökulmaa Kristiinalla ja Kreetan kommentti herätti vielä lisää ajatuksia!

      Poista
  3. Tekstissäsi nousi hyvin esiin työelämässä oppimisen ja koulutuksissa oppimisen suhde. Olen itsekin sitä mieltä, että tekemällä parhaiten oppii vertaisiltaan mentoroinnin ja kokemusten jakamisen kautta. Minua huolettaakin nykyisen työelämän mentaliteetti valmiiksi lahjakkaista ja osaavista ihmisistä, kun tilaa pitäisi antaa positioon kasvamiseen ja työpaikalla kulttuurin ja tehtävien sisäistämiseen. Hyvä kirjoutus!

    VastaaPoista